Lataa numero pdf-muodossa (1,1 Mt, 50 sivua) täältä.

Usva palaa takaisin linjoille vuoden tauon jälkeen. Ensimmäisen numeron teemana on viestejä tuonpuoleisesta. Luvassa on kummituksia, annettuja lupauksia, tekemättömäksi toivottuja tekoja ja todeksi muuttuvia unikuvia.

J.S. Meresmaan Puhtaan lumen aikaan on kaunis ja surumielinen kuvaus iäkkäästä miehestä ja menneisyydestä, joka ei jätä rauhaan. Christine Thorelin Sydänmetsä tuo lukijan silmien eteen satumaisen, vaarallisen metsän, joka tarjoaa ehkä tilaisuuden korjata huutava vääryys – tai johtaa vain kuolemaan. Tuomas Salorannan novellissa Joku sytytti kynttilän on keskiössä talo, johon kertoja palaa. Rakennuksen uumeniin kätkeytyy kohtalokas tarina ja elämänkohtaloita. Samoin Marika Riikosen Ryöstäjät kiertyy miljööltään talon ympärille, ja on monessa suhteessa sisartarina Salorannan novellin kanssa. Vanhat rakennukset ovatkin usein hyvin kummitusmaisia ja salaperäisiä.

Anne-Mari Halosen kolmen lyhytnovellin sikermässä on satuja aikuiseen makuun. Ensimmäinen niistä, Adisan talo, sijoittuu sekin taloon. Joulutarina kertoo pienimuotoisen uskomattoman kokemuksen lapsen elämästä, ja Paskajalkakissa taas voisi olla kuvaus kenen tahansa aikuisen epäonnisesta arjesta.

Heikki Hietalan Lähettäjät heittää lukijan keskelle toisen maailmansodan tiimellystä ja elämän sekä kuoleman kysymyksiä. Taivaalla tapahtuu asioita, joita emme näe.

Numeron päättävä Katri Alatalon Ei poikasi ole kuollut on koskettava kauhusävyjäkin saava fantasianovelli kokonaisesta kyläyhteisöstä, joka joutuu muutoksen kouriin - vain koska ei pysty kohtaamaan kuolemaa.